Makkara

Minä, eeen syö makkaraa. Kohteliaasti sanoen, ei ole minun makuuni. Citymarketissa oli euron päivät ja ostin yhden paketin HK:n sinistä lenkkiä, Miskalle. Muutaman päivän paketti onnistui olla jääkaapissa kunnes keksin, että tänään (sunnuntaina) ylitän itseni ja teen uunimakkarraa. Ensimmäistä kertaa makkara jopa maistui hyvältä ja söin sen narisematta.

3 perunaa

4 porkkanaa (pistin pussin miniporkkanoita)

1 paprika

kirsikkatomaatteja

2 rkl öljyä

suolaa, pippuria, paprikajauhetta, pizzamaustetta

1 pkt lenkkimakkaraa

1 dl fetajuustoa

2 tl turkkilaista jugurttia (kreikkalaista tai majoneesia)

Levitin voidelulle uunivuoalle pestyt ja lohkoiksi pilkotut perunat ja porkkanat. Kaadoin päälle öljyä ja ripottelin mausteita. Kypsensin 200 asteessa 30 min.

Lenkin kuorin ja paloittelin neljään osaanja vedin paloihin pitkittäiset viillot. Tämän jälkeen hienonsin fetajuustot haarukalla, sekoitin jugurtin sekaan ja täytin makkaroiden viillot täytteellä.

30 min päästä otin uunivuoan uunista, kääntelin porkkanoita ja perunoita hieman, lisäsin joukkoon paprikat ja kirsikkatomaatit, ja asettelin kasvisten päälle makkarat. Makkaroiden ja kasvisten päälle ripottelin vielä pizzamaustetta ja jatkoin kypsentämistä vielä 30 min.

Tarjoilin rucolan kera. Salaatinkastikkeena käytin balsamico vinegar & basilika.

Bull Boxerit

Nyt ne tuli , nimittäin  Bull boxerin ihanat mustat nilkkurit. Kyllä mä niitä melkein kolme viikkoa kävin Stockmannilla ihastelemassa, kunnes ostin. Ajatuksissa kengät oli joka päivä ja nyt kun sain ne omaan kenkähyllyyn, ei tarvitse enään vain ajatella, ne voi pistää jalkaan!

Viikko mennyt todella hurjaa vauhtia. Vuoteen en ole opiskellut niin paljoa kuin viime viikolla. Opiskelu on ollut mukavaa ja raskasta. Ei voi valittaa, tykkään todella! Viikonloppuna olin töissä, mutta illat sain viettää viettää rakkaiden ystävien kanssa. Lauantaina mun luona saunoen ja uunileipiä tehden. Sunnuntaina käytiin Elsan kanssa ihastelemassa syksyistä metsää ja nähtiin miten viimeiset puolukat ja mustikat tippuivat varvuistaan. Ihana lokakuu!<3

Tallipäivä

...Ansku, Essi ja Elsu...

...Tästä tallista löytää Essin...

Ulkoilun jälkeen maistui ruoka ja hyvin maistuikin, sillä ruoka-astia oli tarkkaan varjeltu.

Tänään menin aamulla kouluun kello 8.15. Päivä alkoi luennolla ravitsemuksen perusteista, ja sitä kesti puoleen päivään asti. Tunti oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Laskimme mm. oman perusaineenvaihdunnan.

Perusaineenvaihdunta on se energia, joka tarvitaan lepotilassa paaston aikana elimistön toimintoihin, sydämen toimintaan, verenkiertoon, hengitykseen, jne. Kohtuullisesti liikkuvalla henkilöllä perusaineenvaihdunnan osuus kokonaisenergiankulutuksesta on noin 75 %. lähde:www.avoin.helsinki.fi

Naisten perusaineenvaihdunnan voit laskea seuraavalla kaavalla: 655,1 + 9,56 x paino + 1,85 x pituus - 4,68 x ikä . Pituus cm/ paino kg/ ikä v. Siitä siis laskemaan, jos haluat tietää paljonko kuluu energiaa, ilman että tarvitsee liikkua. Miehillä ja lapsilla on oma kaava, joten jos kiinnostaa, voitte kysyä. Vielä ruokatunnin jälkeen pääsimme tekemään lääkelaskuja. Helppoa kuin heinän teko? No kyllä se menee!

Kotona olin ennen kolmea, jonka jälkeen lähdettiin Elsan kanssa ihanalle metsälenkille Essin kanssa, joka on puoliverinen tamma. Enempää en osaa kertoa, mutta Elsan blogista voit lukea lisää Essistä (http://elsanblogitus.blogspot.fi/p/essi.html). Yhdessä haistellen ja ihastellen juuri sateen kastamaa metsää olo oli mitä parhain. Syksyinen metsä ja rakas ystävä rinnalla ovat todella kaunista. Essin ruokkimisen jälkeen kävimme vielä yhdessä Citymarketin euron päivillä ruokaostoksilla.

Illalla laitoin Miskalle iltapalaksi kanamunalla täytettyjä paprikoita ja salaattia. Miska tykkäsi ja niin mäkin. Joskus vielä uudestaan täytyy kokeilla tätä herkkua.

Uudet lasit ja viikonloppu

En olekaan vielä kertonut, että seurustelen itseäni hieman vanhemman komistuksen kanssa. Vaikka yhteistä taivalta on takana jo yli kolme vuotta, tuntuu välillä siltä, kuin olisimme vasta tutustuneet toisiimme. Tämä vuosi on ollut mielenkiintoinen ja yllätyksiä täynnä. Varsinkin syyskuu on ollut ihmeellistä aikaa. Tuntuu siltä, kuin olisin joka päivä uudestaan herännyt ja ihastunut Miskaan. Perjantaina ihme vasta tapahtuikin, kun sain kaupungilla ottaa kädestä kiinni aivan erinäköistä miestä. Kävimme hakemassa Miskalle uudet Lexingtonin silmälasit, joita olimme odottaneet Instrumentariumista innolla viikon tai kaksi. Mukaan tarttui myös upea harmaa bleiseri Zarasta. Oli ilo törmätä kaupungilla ystäviin, vaihtaa pikaisesti kuulumisia ja sopia treffejä.

Lauantaina olin jälleen töissä Lidlin ihmeellisessä maailmassa paistaen uusia kinkku-juustocroissantteja, nam. Kannattaa kokeilla! Illaksi suuntasimme Miskan kanssa Lohjalle juhlimaan rakkaan ystäväni Elsan kakskymppisiä. Seuraavassa kuvassa ollaankin matkalla odottavaisin mielin.

Olen kotoisin Lohjalta, ja saimme tänään herätä äidin luona aurinkoiseen sunnuntaipäivään. Puhdistimme miljoonakalojeni akvaarion ja ruokimme nopeasti lisääntyvän kalaparven. Äiti on pitänyt poissaollessani akvaariosta hyvää huolta ja saa nyt ansaitun hoitovapaan Kreetan Haniassa, jonne hän lähti vielä tänään. Paluumatkalla Turkuun poikkesimme hyväntuulisen isän luona Salossa, söimme hyvin ja jatkoimme matkaa. Ehdin kotiin juuri ja juuri ennen ripsiasiakastani. Oli taas niin ihana huoltaa ripsiä ihanalle naiselle! IHANA VIIKONLOPPU! <3