Lähdimme parhaimman ystävän kanssa iltakävelylle auringonlaskuun. Auringon säteissä on jotain taikaa, erityisesti laskun aikaan. Kaupungin tunnelmassa on jotain lämmintä, vaikka lämpötila laski hurjan nopeasti polttavasta kuumudesta palelevaan tyttöön. Edellis kesän sain lähes päivittäin kulkea tämän komean Tuomiokirkon ohi, kun se oli työmatkani varrella. Nyt ajan lähes päivittäin tämän ohi kun menen kaupungin toiselle puolelle moikkaamaan ystäviä. Kaunista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti